Osa 1 | Kalapää

Kalapi

Kalapää, 20.7.2017
Kertoja: Rasmus Tunis
Käännös: Henry Byskata, tarkistanut Maija-Liisa Byskata

Torstaina heinäkuun 20. päivänä innokkaat suunnistajat kansoittavat taas Kalapään metsät. Kansan suussa metsän nimi onkin Kalapiskoujin. Metsää ympäröivästä lammesta Kalapää on kehittynyt yhteiskunnaksi, jossa kansa on viljellyt maata, piileskellyt venäläisiä sotilaita ja työntänyt kivikuulaa.

Viimeksi suunnistajat kansoittivat Kalapään metsän viime vuonna veteraanien SM-viestien merkeissä. Jussi Silvennoinen on piirtänyt erinomaisen kartan. Metsä on toiminut kilpailumaastona useammalle kilpailulle siitä asti kun Alf Grop piirsi ensimmäisen kartan FSOM-viestiä varten vuonna 1997. Samaan karttaan mahtuu viime vuoden Merenkurkun rastien kilpailumaasto Femmanin osakilpailussa. Niinpä tämä ei ole kovin merkillistä, koska Kalapään lammen Norrändanin (Pohjoispää) ja Kuckuksen välinen etäisyys linnuntietä on vain kolme kilometriä. Mutta jos aikoo ajaa autolla tämän välimatkan, täytyy kiertää 23 kilometrin verran! Tämä on hyvä pitää mielessä, jos te joskus haluaisitte haastaa autoilijaa tälle matkalle.

R2 SM-viesti Kalapäässä 2016. Kuva: Johanna Häggman

Eivät ainoastaan suunnistajat ole käyneet Kalapäässä. Osoitteessa www.kalapi.nu väitetään, että 1700-luvun alussa muutamat vöyriläiset olivat menossa Kalapään lammelle upottaakseen Vöyrin kirkonkellot ja muita arvotavaroita lampeen. Heitä ajoi takaa venäläiset sotilaat, jotka isonvihan aikaan etsivät mm. kirkonkelloja sulattaakseen ne kanuunoiksi. Tämä hanke olisi ehkä onnistunut, ellei muutama venäläinen sotilas olisi tavoittanut vöyriläisiä ja tappanut heidät kotimatkalla metsän halki. Koska yksikään vöyriläinen ei jäänyt henkiin kertoakseen mihin olivat upottaneet arvotavarat, eikä niitä koskaan löydetty. Ehkä ne makaavat edelleen lammen pohjassa – taikka vähän korkeampana, koska lampi on pienentynyt erinäisten 1700-luvun jälkeisten ojitushankkeiden takia.

1900-luvun alkuun mennessä kirkonkelloja ei vieläkään oltu löydetty, mutta Kalapään lammen ympärille muotoutunut yhteiskunta oli kehittynyt. Kalapään kylään päästiin alun perin Keskiksen ja Vöyrin kirkon välistä polkua pitkin ja sittemmin Rökiön kylästä niin sanottua kapulasiltaa pitkin, poikkiteloin asetettuja puunrunkoja pitkin. Vuonna 1939 tämä tie levennettiin viisimetriseksi ja 1960-luvulla vielä leveydeltään kymmenmetriseksi. Ympäröivä maailma avautui. Asukkaat viljelivät etupäässä maata ja elinkeinoa on jatkettu jossakin määrin tähän päivään asti. Jotkut saivat lisätienestiä kotipolton kautta.

Vuonna 2017 Kalapäässä on 17 vakituista asukasta. Kylä koki ennätysmäisen kasvun vuodenvaihteessa, kun seitsemän lapsen perhe muutti Kalapäähän. Kesäisin väkiluku moninkertaistuu, kun 13 huvilan asukkaat saapuvat.

Kalapään uimarannan viereiseen taloon perustettiin kansakoulu vuonna 1928. Koulu toimi vuoteen 1945 saakka. Yksi koulun 42:sta oppilaasta on Georg Höijer, joka aikoinaan piti hallussaan Vöyrin ennätystä keihäässä, 60,92, ja kuulassa, 13,85, siihen saakka kunnes kunta yhtyi Oravaisiin. Hänen nuoruusaikanansa Kalapäästä löytyi useampi urheileva nuorukainen, mutta heillä ei ollut käytettävissään kovin montaa varsinaista harjoittelupaikkaa tai –välinettä. Tämä ei kuitenkaan pidättänyt urheiluintoilijoita. Kuulaa työnnettiin käsillä olevilla sopivilla kivillä!

Höijerin talot Kalapäässä, Vöyrillä. (1920-1960) Kuva: Erik Hägglund (Svenska litteratursällskapet i Finland, Traditions- och lokalhistoriska samlingen i Österbotten)

Välkomin till Kalapi!