Osa 3 | Tuckor

Ylväät lakeudet ja ihastuttavat kalliomaastot

Tuckor 13.7.2018
Kertoja: Rasmus Tunis
Käännös Henry Byskata

Jos onnistut IF Femmanin osakilpailussa Tuckorin kylässä Vöyrillä suunnistusmatkallasi nousemaan Bobergetin huipulle, sinulla on tilaisuus katsastella laajaa peltomaisemaa. Kyseessä on Tuckorängarna (Tuckorin niityt), jotka levittäytyvät Vöyrinjokea pitkin.

Matka pelloilta mäkihuipuille saakka ei käsitä ainoastaan matkaa korkealle vaan myös matkaa ajassa. Ei niin monta vuosisataa sitten kinailtiin kalastusvesistä siellä missä nyt Tuckorin niityt levittäytyvät. Maan nousemisen myötä Tuckorin kyläläiset ovat siirtyneet alaspäin ja raivanneet itselleen uudismaata. Ajan myötä myös tämän vuoden kilpailukeskus nousi vedestä ja muuttui savisesta vanhasta merenpohjasta, josta tulee nimi Kleidre, ja uutta peltoa syntyi.

Karttaote Karttapaikka.fi:stä

Saman aikamatkan suoritti ahkera vöyriläinen valokuvaaja Erik Hägglund 1960-luvulla. Hänen kuvadokumentoimaansa näköalaan verrattuna kasvillisuus karussa kalliomaastossa ei ole paljoakaan muuttunut, mutta tämän päivän pelloista puuttuvat ne ladot ja heinäseipäät, jotka kuuluivat sen ajan maanviljelyyn. Kirjailija Hans Forsin mielestä avarat peltomaisemat ovat vöyriläisistä muotoilleet mieleltään avoimia kansalaisia ja ”ylväitä kuin Andalusian espanjalaiset”.

Näkymä Tuckorin niityille Bobergetistä Erik Hägglundin (aktiivinen valokuvaaja vuosina 1920−1960) vangitsemana. Valokuva kuuluu Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistoon.

Kalliomaasto on vuorostaan ehkä myötävaikuttanut vöyriläisten urheiluintoon. Tämä into pääsi vuonna 1961 täyteen kukoistukseen, kun järjestettiin hiihdon Suomen mestaruuskisat. Kahdenkymmenenviiden kilometrin latu kulki tämän vuoden Merenkurkun rastipäivien osakilpailumaaston läpi. Latu näkyi pitkään metsässä erinästen ramppien muodossa, jotka rakennettiin jotta hiihtäjät paremmin olisivat päässeet vaikeamman maaston yli. Hiihdon SM-kisat läpivietiin onnistuneesti ja kisoihin osallistui noin 400 kilpailijaa ja 30 000 katsojaa, jotka söivät suurin piirtein 15 000 makkaravoileipää. Kalliomaasto ei myöskään ole suunnistajille tuntematon: maaston eteläisiin osiin saatiin tutustua muun muassa Norrvallan SM-yökilpailujen yhteydessä vuonna 2004 ja pohjoisiin osiin saatiin tuntumaa FSO:n mestaruuskilpailuissa Kalapäässä vuonna 1997.