Osakilpailu 3: Långskäret, Vaasa 22.7.2022
Kertoja: Håkan Jäntti
Kääntäjä: Henry Byskata
Långskäret – nykyään osa Vaasan kaupunkia – on aikoinaan ollut veden saartamana. Nyt siellä johtaa soratie aina hyvään kalasatamaan asti. Satama on tärkeä Sundomin kalataloudelle. Se on sitä paitsi Vaasan ainoa kalasatama.
Kalasatama rakennettiin valtiovaroin 1970-luvun puolessavälissä. Nykyään 15–20 kalastajaa käyttää tätä satamaa ja sen tarjoamia mukavuuksia. Ennen oli vaikea päästä Långskäretiin. Parhaiten sinne päästiin veneellä. Sundomista kulki huononpuoleinen tie, mutta se ei johtanut perille asti. Linnunteitse on vähän yli 9 kilometrin matka satamalle Söderfjärdenin risteyksestä – josta näet pyöreän peltoalueen johon 520 miljoonaa vuotta sitten syöksyi meteoriiitti.
Långskäretillä oli silti ympärivuotisia asukkaita. He olivat metsänvartijoita, jotka saattoivat asua täällä perheineen. He olivat Mustasaaren maanviljelyslaitoksen palkkaamia. Laitos omisti ison metsäpalstan saarella. Vieläkin voi nähdä sillä sijainneen komean kartanon jäännökset.
Kalasaalis. (Kuva: Christer Östman)
Kauan aikaa Sundomin kalastajilla oli kalastajakylänsä, joka sijaitsi saaressa vähän matkaa Långskäretistä merelle, mutta sieltä oli pitkä matka kuljettaa veneellä kalasaaliit Vaasaan tai Kronvikiin.
Långskäretillä oli myös karja-aittoja, joissa jotkut maalahtelaistalonpojat pitivät lehmänsä kesälaitumilla. Lehmät vietiin keväällä karjapolkua pitkin mantereella kapeikolle, josta ne uivat yli saarelle. Sitten maito tuotiin paluulähetyksessä, soutuveneellä.
Långskäretin lounainen ja eteläinen ranta on Maalahden kunnan puolella. Vielä tänäkin päivänä mielipiteet käyvät ristiin siitä missä alkuperäinen raja Vaasan ja Maalahden välillä kulki. Kerrotaan kaskuja maanmittareista, jotka olivat maanomistajien lahjomia. Nämä maanomistajat tahtoivat siirtää rajapyykit omaksi edukseen.
Eräs tunnettu hahmo Långskäretillä oli ”Langskärs Manda” (1880–1970). Hän oli oikea ruutinainen, jolla oli sekä lehmiä että hevonen. Mandalla ehti olla useita puolisoita elämänsä aikana. Ainut heistä, joka eli Mandaa kauemmin, oli viimeinen mies.
Monta kertomusta on ollut liikkeellä Mandan elämästä ja asumisesta Långskäretillä. Yleisesti tunnettua oli, että jos tarvitsi ”moshaa” (kotipoltettua), niin piti kääntyä Mandan puoleen.
Langskärs Manda ja hänen rantansa, koiransa ja talot. (Kuvaaja: Tuntematon)
Elämä oli kovaa saarella asuville ja siellä oli vaikea harjoittaa metsätaloutta. Siksi lähdettiin liikkeelle metsäautotien ja Penikarvirran ylittävän sillan aikaansaamiseksi. Långskäretin tie yhtyisi Sundomintiehen. 1970-luvun alkupuolella silta rakennettiin, niin ikään Långskäretin metsäautotie. Tietä ei rakennettu nykyiselle kalasatamalle asti, vaan se päättyi laikkaan (liikenneympyrään) muutama sata metriä rannasta. Kalastajien ja monen muunkin painostuksesta saatiin tie jatkettua satamalle asti muutamia vuosia myöhemmin.
Nykyään Vaasan kaupunki vuokraa sataman venepaikkoja. Satamassa on tällä hetkellä saksalainen pariskunta, joka on talvehtinut veneessään oikeastaan koko vuoden. Syyskesällä on tapana järjestää ”Långskäretin tanssit” (Långskärsdansen) siirrettävällä tanssilattialla. Tilaisuus on suosittu veneilijöiden ja mökkiläisten parissa.
Merenkurkun Rastipäivät on myös aikaisemmin järjestetty Långskäretillä. Ensimmäisen kerran vuonna 1974, kun IF Femman toimi järjestäjänä. Silloinen suunnistuskartta oli mittakaavassa 1:20 000 ja pääsarjassa noudatettiin kartanvaihtoa.
Vaasan Suunnistajat järjesti Merenkun Rastipäivät alueella 1991 ja 1992. Nyt kun Vaasan Suunnistajat jälleen kutsuu suunnistajia kilpailemaan, osa Långskäretiä kuuluu Merenkurkun maailmanperintöalueeseen, jossa maannousu on selvimmin havaittavissa koko maailmassa.
Olette sydämellisesti tervetulleita ainutlaatuiseen suunnistuselämykseen!
